Lailatilaa. Miten tää elo on nyt näin helppoa? Eilen rykäistiin alta pois kaksi tenttiä ja viimeiset muruset isohkosta harkkatyöstä, tänään nakkasin pari paitaa reppuun, tiskasin astiat ja kohta lähden litomaan. Ohjelma on viikonloppuun asti hyvin avoin. Yksikään, toistan: yksikään kouluhomma ei odota. Lattialla lojuu vain valokuva-albumi, johon hiljalleen liimailen kesän hörhötyskuvia, kunhan kimalleliima vain kuivuu. (Niin, koristelen albumia kimalleliimalla ja dinosaurustarroilla. Olen vissiin neljä.) Jääkaapissakaan ei ole yhtään pilaantuvaa ruoka-ainesta, eikä kyllä liiemmin muutakaan. Ah, mikään ei nyi eikä ahdista. Uskomatonta.

Pakkasin kassiin mukaan bilehilehameeni, koska viikonloppuna aion ehkä vähän humppaista. Kaivoin kaapin ympäri etsiessäni hamoseen sopivia sukkahousuja ja löysin aika tuhottoman monet. Miten tällaisella tyttöydessään vähän epäonnistuneella ihmislapsella voi olla niin monet sukkahousut? Käytän hametta ehkä kerran kuussa, mutta erilaisia sukkahousuja löysin laskujeni mukaan seitsemättoista. 17! Voi poro sentään. Hitusen nauratti. Oli kuulkaa väriskaalaa ja kukkakuviota ja pitsisukkaa ja hyvänenaika mitä kaikkea muuta. Järkytyin. Niitä söpöyksiä pitäisi sitten käyttää pääkallopaidan ja mieskokoisten varsitennarien kanssa? Hohhoo.

Jos joku osaa sanoa, missä myydään dinosaurusheijastimia, niin kertokaa mullekin. Iltaisin saattaa olla jo melko pimeää.

Nyt menen. Moro.