Valokuvatorstaissa ollaan arkisia. Mikäs siinä sitten.

Kotopuolessa käydään kisaa eteisen matolla. Jokaisesta lojumaan unohdetusta kenkäparista saa pisteen. Liigan johdossa on sisko, mutta ei vähiten siksi, että kylässä ollessani tallustelen yleensä hänen kengillään, luvatta tietysti. Äiti oli ennen tämän lajin kruunaamaton kuningatar, mutta niin se aika jättää ja seuraavat sukupolvet rynnivät keulille. Isä (kintut kuvassa) ei juurikaan perusta tästä urheilulajista. Mielipiteensä hän tykkää ilmoittaa arkiaamuisin ja kovaan ääneen, minun nukkuessani (paperisen) seinän takana.

(Tätä kirjoittaessani aamupalayhtye Coldplay juuri kiekaisi stereoissa, että We never change, do we? Naulan kantaan. Tsih.)