Olihan maanantaiahdistus, kun rupesi helpottamaan vasta perjantai-iltana. No, semmoista sattuu. Tulihan katottua kunnon annos vähintäänkin arveluttavia tv-ohjelmia ja pelattua "jokunen" erä Spider-pasianssia. Nyt alkaa taas tuntua ihmismäiseltä, osaan jutella kämppisten kanssa, värjäsin juurikasvun pois ja vaihdoin kylppärin palaneen lampunkin, joka oli muuten ollut pimeänä vissiin joulukuusta asti. En ole siis ainoa saamaton paska näillä nurkilla. Hyvä tietää.

Täysin yllättävästi heikompi happi ajoittui samalle viikolle, jona talvi teki paluun ja kaikki oli harmaata. Minähän olen niin auringonvalolla käyvä ihminen kuin vain voi. Tänään paistoi taas vähän ja kävin kaupungilla etsiskelemässä kevättakkia. Olen saanut päähänpiston, että kevääksi tarvitsen sellaisen perus-perus-perus mustan jakun, jollaisia olen aina vältellyt, kun tykkään enemmän takeista, joissa on jotain väriä. Tämän kevään väri on kuitenkin musta, oli se kuinka väärin tahansa. Mustat jakut, niitähän on kaupat täynnä! No on joo, mutta kaikissa niissä on joku vika tai useampi. On karseita nappeja, lyhyitä hihoja, kiiltävää kangasta, röyhelöitä, rypytyksiä, olkatoppauksia ja herraties mitä. Normaali, se puuttuu valikoimasta ihan kokonaan. Meni hermo.

Mietin siinä takkeja sovitellessani, että ne hienot tätöset, jotka kulkevat vaatekaupoissa koiriensa kanssa (Täällä se on muuten täysin normaali näky. Mitä isompi koira, sen parempi. Jotenkin musta tuntuu, että Suomessa jos joku yrittäisi tanskandogginsa kanssa jonnekin Hömmesille, lentäisi ulos ennen kuin ehtisi koiraa sanoa. Tai ehkä suomalaiset eivät edes kokeile, kaikessa kunnollisuudessaan.), ostavatko ne vaatteensa koiran mukaan vai koiran vaatteiden mukaan? Koska aina kokonaisuus on niin sävy sävyyn kuin voi, mustan koiran kanssa mustat vaatteet ja beigen koiran kanssa beiget. Ehkä se on käytännöllistä, kun eivät koirankarvat vaatteissa näy niin hyvin. On se silti vähän hupaisaa, kun vastaan tulee joku punaruskea puudeli ja sen omistajalla on tukka värin lisäksi föönattukin ihan samaan tyyliin. Jos mä joskus vielä hankin koiran, on sillä oltava turkissa selkeä juurikasvu. Ja väri vähän semmoinen aaltoileva, riippuen siitä, kuinka monella värillä olen värjännyt lettiäni viimeisen vuoden aikana. Koitan jälleen päästä punaisesta hiusväristä eroon kotikonstein ja tulos on ihan yhtä onnistunut kuin aina ennenkin. Kampaajallehan en oo menossa. Kyllä tää kasvaa pois. Ja sitten kun joskus olen taas itseni värinen, keksin värjätä nupin jollain niinkin käytännöllisellä värillä kuin kirkkaanpunainen. Ainakin se on jännä sävy siinä värjäysvaiheessa, kun kylppäri näyttää siltä, kuin ammeessa olisi teurastettu sika ja tyynyliinaankin ilmaantuu varsin ahdistavannäköisiä läiskiä. Ruskea väri näyttää sentään vain suklaalta. Tai paskalta, riippuen mielenlaadusta. Haha.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa kaikenlaisia tenttejä ja muita kouluasioita ja mun pitäisi ehkä käyttää tämä vihdoinkin ilmaantunut hyvä mieleni opiskeluun. Kummasti pelkkä ajatuskin niistä saksankielisistä pdf-nivaskoista saa taas itsesäälimoden päälle ja ruumiini lähtee ihan itsestään hiippailemaan kohti peiton alla sijaitsevaa parempaa maailmaa. Hmm. Mutku ne tenttimateriaalit on täynnä niin pitkiä sanoja! Umweltverträglichkeitsprüfunggesetz. Pelottais teitäki tommoset. Ihan varmasti.